Sosialidemokraateille tärkeää:

  • Työ
  • Oikeudenmukaisuus
  • Heikoista huolehtiminen
  • Rauha ja solidaarisuus

Tutustu politiikkamme aakkosiin

15.11.2010

Vanhukset tarvitsevat hoitajia

Suomessa suurimmalla osalla ihmisistä asiat ovat hyvin. Näin ei kuitenkaan ole kaikkien kohdalla. Eräs ryhmä, joka on täysin muista riippuvainen, on muistihäiriöiset vanhukset. Kotona heitä yritetään pitää mahdollisimman pitkään, koska se tulee yhteiskunnalle halvemmaksi ja tämä onkin varmasti myös monen oma toive. Jos kotona asuminen yritetään kuitenkin varmistaa vain erilaisilla laitteilla, joita vanhukset eivät ymmärrä tai osaa käyttää, mennään metsään. Vanhukset tarvitsevat ihmisiä heitä hoitamaan, ei koneita.

Elämänsä loppupuolella he elävät palvelutaloissa, laitoksissa ja sairaaloissa. Heitä siirretään ennen poispääsyä hyvin usein, vaikka tämä on heidän kannaltaan kaikkein haitallisinta. Paljon puhutaan siitä, miten pyritään vanhuksen loppuelämä turvaamaan, mutta käytäntö on jotain aivan muuta.

Yksityisissä palvelutaloissa on määräysten mukaan oltava 0,5-0,6 henkilöstömitoitus. Aluehallintoviranomainen valvoo tätä. Kuntien palvelutaloissa henkilöstömitoitussuositus on sama. Koska laki ei kuitenkaan tätä määrää, eivät kunnat useinkaan tätä toteuta. Henkilökuntaa on töissä juuri ja juuri sen verran, että hommat tulevat hoidettua. Hoitajilla on todellakin kiire, ja hoidon laatu kärsii tästä. Suurimpina kärsijöinä ovat vanhukset. Tulevaan vanhustenhoitolakiin onkin saatava määräykset henkilöstömitoituksen osalta sitovina. Koska tämä aiheuttaa kustannuksia kunnille, on valtionosuuksia myös kasvatettava samassa suhteessa. Yhteisiä verorahojamme on käytettävä hyvien ja laadukkaiden palvelujen turvaamiseen.

Eu-lainsäädäntö takaa lehmille mahdollisuuden ulkoiluun päivittäin tai ainakin kuukausittain tietyn ajan. Myös vanhukset tarvitsevat mahdollisuuden ulkoiluun, harrastuksiin ja virkistykseen. Nykyisellä henkilöstöresurssilla tämä ei kuitenkaan ole mitenkään mahdollista. Laadukkaan ja ihmisarvoisen elämän turvaamiseksi on vanhuksilla oltava riittävästi hoitajia.

Suomessa on jo pitkään ollut linjana se, että kaikkien työntekijöiden on oltava koulutettuja, ja mieluiten vielä korkeasti koulutettuja. Koulutus onkin hyvä ja tärkeä asia. Hoitajista on kuitenkin jo nyt pulaa. Kun kaikkien on oltava vielä lähihoitajia, tulee tulevaisuudessa olemaan entistä vaikeampi saada henkilökunta riittämään kaikkiin tehtäviin. Olen työskennellyt Norjassa kaksi vuotta kotisairaanhoidossa, ja siellä käytettiin paljon kouluttamattomia henkilöitä, jotka usein olivat maahanmuuttajia. Heidät oli todettu alalle soveltuviksi, annettu kielikoulutus ja perehdytetty työhön. Työnjako oli hoidettu niin, että he hoitivat siivousta, ruoanlaittoa, pesuapuja ym. ja koulutetut hoitajat hoitivat vaativammat tehtävät. Näkemykseni onkin, että myös Suomessa on pakko jossain vaiheessa luopua kunnianhimoisesta koulutusvaatimuksesta, ja alkaa hyväksymään kyseinen toimintatapa, jotta saamme hoitajat riittämään, niin hyvä kuin se onkin, että yksi työntekijä voi tehdä mahdollisimman paljon. Esimerkiksi ulkoilun pystyisi hoitamaan muullakin kuin lähihoitajan koulutuksella. Lisäksi pitkän koulutuksen käynyt henkilö saattaa kokea, etteivät  siivous tai ulkoilutehtävät vastaa hänen ammattitaitoaan ja koulutustaan. Norjalaiset olivatkin jo tilanteessa, missä koulutettu pystyi valitsemaan mitä työtä voi tehdä, ja valitettavasti hoitotyö ei ollut suosituimmasta, saati sitten parhaiten palkatusta päästä. Tiedän, ettei näkemys ole kaikkien mieleen, mutta valitettavasti uskon Suomenkin joutuvan tässä asiassa tulevaisuudessa pakkorakoon. Nykyinen lama loppuu joskus, ja silloin edessä on työvoimapula.

Paljon puhutaan myös ennaltaehkäisystä. Puhutaan siitä kuinka vanhuksia olisi kuntoutettava, jotta varmistetaan heidän elämänlaatunsa ja selviytymisensä kotona mahdollisimman pitkään. Onkin monissa projekteissa ja tutkimuksissa todettu päiväkuntoutuksen, ”vanhusten päivähoidon” hyödyt. Tällöin vanhus noudetaan kotoa, hän saa aamupalan, lounaan ja mahdollisesti vielä kahvit päiväkeskuksessa, häntä kuntoutetaan fyysisesti ja hänelle tarjotaan sosiaalista toimintakykyä edistävää toimintaa, esimerkiksi muistelua. Myös tässä otan Norjan esimerkiksi. Siellä jokaisessa kaupunginosassa oli yksi tai kaksi päiväkeskusta, joihin kymmeniä vanhuksia vietiin joka viikko kuntoutumaan. Tämä oli aivan itsestäänselvyys siellä. Suomessa päiväkeskustoiminnan hyötyjä ei hyödynnetä riittävästi. mm. Lahdessa kaupunki ostaa vain hyvin pienelle joukolle toimintaa. Myös tässä olisi tärkeä lisäys vanhustenhoitolakiin: päiväkeskustoiminta ja vanhusten päiväkuntoutus laajasti pakolliseksi. Joskus ainoastaan pakolla pystytään saamaan todellisia muutoksia aikaan. Mikäli todella haluamme pitää vanhuksistamme huolta, niin näitä edellä mainittuja asioita on saatava parannettua.

Sirkku Hildén

Terveydenhoitaja

Eduskuntavaaliehdokas (sd)